Yksiön sisustus

Olen kohta jo vuoden asunut kahdella eri paikkakunnalla. Oulun oman kodin lisäksi minulla on pieni poikamiesboxiksikin tituleerattu vuokrakämppä Savon syrämessä. Tuolloin vuokrakämppää etsiessäni halusin mahdollisimman edullisen yksiön mahdollisimman läheltä terveyskeskusta. Kämpän vuokra ei huimaakaan päätä ja töihin kävelee kymmenessä minuutissa. 

Tavallaan olen tykästynyt tähän toiseen kotiini. Alle kolmeenkymmeneen neliöön ei tule hilattua tai ostettua mitään ylimääräistä tavaraa ja sen sisustaminenkin on kohtuu simppeliä. Kaikki kämpän kalusteet ovat kierrätettyjä. Ne ovat peräisin vanhemmiltani, siskoltani ja enoltani. Erityisesti rakastan siskolta saatua (joka sai sen naapuriltaan) vaaleaa puista lipastoa. Siitä en luovu koskaan. Lisäksi pidän konjakin värisestä nojatuolista, jota verhoaa mummon virkattu taidonnäyte. Kirjoituspöytä ja metallinen arkistokaappi ovat peräisin vanhasta hammashoitolasta. 

Suurimmat investoinnit boxiin ovat olleet Heikki Turusen suunnittelema Emma -valaisin ja Marimekon Räsymatto -verho. Verhon ompelin (kyllä, yritän myös joskus käyttää ompelukonetta!) puolen vuoden suunnittelujakson päätteeksi (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ei käynyt toteen). Verhon lisäksi olen tuunaillut kämppään seinäritilätelinettä, uudistanut villamaton ilmettä ompelemalla siistit kanttireunukset sekä tekemällä talouspaperipidikkeen isoista puuhelmistä. 

Välillä yksin asuminen kyllästyttää, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Päivät voi suunnitella vapaasti, puoliso ei häiriinny jatkuvasta pianon ja kitaran soitosta (pahoittelut siten naapureille) ja voi ottaa kahden tunnin päikkärit tuntematta huonoa omaatuntoa. 

Aurinkoista päivää!