Kasvivärjäys

Pikkutyttönä olin useampana kertana äitini mukana lankojen kasvivärjäyskursseilla. Tuolloin oli mukava seurata puuhia, jotka muistuttivat aikuisten Milla Magia -keitoksia. Ainut ero lapsuusleikkeihin oli, että keitoksia ei sentään maisteltu. Nuilta ajoilta jäi jokatapuksessa palo kytemään keittohommiin. Viime syksynä Lapinlahden kansalaisopisto järjesti jälleen kasvivärjäyskurssin, johon osallistuimme äitini kanssa. Kirjoitan tähän omia ajatuksiani kasvivärjäyksestä  sekä muistiinpanoja / ohjeentynkiä aihesta kiinnostuneelle.

Prosessin kulku lyhyesti

1. Värjäysmateriaalin keruu
2. Lankojen hankkiminen ja mahdollinen esipuretus: mittaa puretusaine pieneen astiaan ja kaada siihen pieni määrä kiehuvaa vettä. Lisää liuennut puretusliemi kattilan kädenlämpöiseen veteen ja lisää kosteat langat. Nosta puretusliemi kattilassa 80 asteeseen ja pidä se siinä tunnin ajan. 
3. Väriliemen keittäminen: yleensä kukkia keitetään noin tunnin ajan. Puun kuoret ja kävyt vaativat pidemmän siivun Milla Magian vapaa-ajasta. 
4. Lankojen värjäys: väriliemen annetaan jäähtyä kädenlämpöiseksi, jonka jälkeen kastetut ja esipuretetut langat upotetaan liemeen. Lämpötilaa nostetaan hitaasti noin 80 asteeseen. Jos lankoja ei ole esipuretettu, lisätään vähäiseen määrään vettä puretusaineet (yleensä 10 % kuivan langan painosta) ja sekoitetaan väriliemeen. Lankoja pidetään liemessä tunnin ajan välillä huolellisesti käännellen 80 asteessa. Lankojen jäähdyttyä kädenlämpöiseksi, ne huuhdotaan vedessä, johon lisätään vähäinen määrä etikkaa. 

Nyrkkisääntö: 100 g kuivaa lankaa kohden tarvitaan 5 l vettä, noin kiloa kasvia ja 10 % alunaa (puretusaine) langan painosta.

Päätä mitä haluat tehdä

Kasvivärjäyskurssille voi lähteä ex tempore sen enempiä miettimättä, mitä materiaalista haluaa valmistaa. Kuitenkin mukava on miettiä, haluaako tehdä huivia vai villatakkia. Näin pystyy hahmottamaan, minkä verran täytyy tehdä mitäkin väriä. Tyypillisesti kannattaa värjätä mahdollisimman paljon eri värejä, sillä värjäys on suhteellisen työlästä ja aikaa vievää puuhaa. Varastoonkaan näitä väriterapiatyökaluja ei kuitenkaan kannata tehdä. 

Unohda yliopiston kemian labrakurssit

Kasvivärjäys on kemiaa, mutta luonto-olosuhteissa tarkkojen kemiallisten reaktioiden hahmottaminen voi olla haastavaa. Lankojen painojen mittauksissa ja puretusainemäärissä pyritään olemaan tarkkoja, mutta yliopistotasoisiin labratöihin ei näissä hommissa päästä. Langan väri on enemmänkin sattuman ja tuurin kauppaa kuin tarkkaan laskelmoitua reaktiokinetiikkaa. 

Lankojen valinta

Tyypillisimmin värjätään villalankaa. Tällä kurssilla meille oli tilattuna norjalaista villaa. Lisäksi värjäsimme seiska veikkaa ja nallelankaa, jotka osoittautuivat erinomaisiksi. Myös silkkivillalankaa oli värjäyskattiloissa. Eri lankatyyppeihin väri tarttuu eri tavoin, mutta yleisluontoisia päätelmiä niiden ominaisuuksista ei voi tehdä. Paras lanka kulloiseenkiin väripataan selviää vain kokeilemalla ja seuraavalla kerrallahan väripata on taas erilainen. Pipoa on siis löysennettävä tässäkin kohtaa. Ennen värjäystä langat tulee vyyhdetä huolella ja kiinnittää haltijalangat.

Värjäysmateriaalin keräys
Kasvivärjäyksessä voi käyttää materiaalilähteenä hyvin erilaisia kasveja ja sieniä. Kurssilla värjäsimme mm. pietaryrtin kukilla, mäkikuismalla, lupiinin kukilla, veriseitikillä, herkkutateilla, raparperin juurella ja lehdellä, kielolla, suopursulla, hevonhierakalla, kehäkukalla, samettiruusulla, nokkosella, sipulin kuorilla, kahvilla ja teellä. Materiaaliin kannattaa tutustia huolellisesti, sillä osaa voi käyttää tuoreena ja osaa kuivatettuna. On myös oleellista, mitä kasvin osaa käyttää. Myös puretusaineen valinnalla on jonkin verran väliä materiaalin suhteen.

Puretusaineet
Purettamisaineilla saadaan aikaiseksi väriaineen kiinnityminen kuituun. Nykyisin yleisin käytetty puretusaine on aluna. Alunaa käytetään noin 10 % kuivan langan painosta. Aluna voimistaa kasvista saatavaa väriä. Rautavihtrilliä käytetään tyypillisesti jälkipuretuksessa. Se antaa langoille vihertävän sävyn.

Yhteistyö
Kiehumisen ja lämpötilan tarkkailu vaatii ajatusta ja isossa joukossa yhteistyötä. Kiehuvassa vedessä lanka vanuttuu herkästi. Porukassa patojen vartijoiden sopiminen eli käytännön työnä kellon tarkkailu, tulipesän  ja sopivan lämpötilan ylläpitäminen ovat edellytys onnistuneelle tulokselle.

Lopputulos
Todennäköisesti et saa juuri sitä langan sävyä mistä haaveilit, mutta lumoudut silti murretuista sävyistä ja haaveilet jo Kalevala Calin teosta eri sävyissä. Ennen kuin ehdit keritä lankoja olet jo menossa seuraavalle kasvivärkäyskurssille (äitini juoksi juuri keskeneräisen torkkupeiton kanssa ja fiilisteli herkkutatin pillistöllä ja äikätatilla värjättyä lankaa).